Viime keskiviikkona tein mielestäni todella fiksun vedon. Päätin lähteä
suoraan koulusta kauppaan, vaikkei ollut kassia mukana. Mutta jos
olisin käynyt kotona, olisin varmasti jämähtänyt sinne! Ja tarviihan
muovikassia sitten roskapussiksi myöhemmin.
(Apua en muista oliko tää ke vai to) Keitin ensimmäistä kertaa
perunoita, mitä nyt ehkä köksän tunnilla biljoona vuotta sitten. Oli
kyllä aikamoinen kokemus. Onneksi Eve tuli meseen juuri sopivasti ja
neuvoi, ettei tarvinnut äitille soittaa. Ja kone oli tietty keittiön
pöydällä.
Perunoiden seuraksi tein jauhelihakastiketta, mikä oli vähän blöö mutta
lisäsin oreganoa niin NAM. Oli hyvää. Voisin oikeasti syödä paistettua
jauhelihaa tai sitten kastiketta pelkästään.
Ajattelin lähteä lauantaina Viheriin syömään, koska en jaksanut laittaa
mitään ruokaa. Tosin äiti oli ollut kipeänä joten ruokavarastot vähissä
ja tiedossa jotain ei-niin-mielekästä, en muista enää mitä. No,
käväisin sitten Alepassa hakemassa tarvittavat ainekset
pinaattilettuhin. Jotka jouduin itse loppujen lopuksi tekemään. Mutta
mamma betalar! Unohdin tosin ostaa puolukkahilloa...
Onneks oli sellainen pannu missä on neljä pientä sellasta osiota, miksi
niitä ikinä kutsutaankaan. Oli paljon helpompi tehdä sellaisella kuin
isolla pannulla, koska isolla kaikki menee ihan plörinäksi. Yritin
passittaa Emppua kauppaan ostamaan puolukka hilloa, mutta mokoma
pikkusisko väitti, ettei tarvitse puolukkahilloa, joten jouduin itse
lähtemään vielä kauppaan. No, kuinka ollakaan, lettujen ollessa
valmiista, sain kommenttia: "Tää ei maistu miltään. Otan sittenkin
hilloa". Aha kiva kiitti! Oli ne kyllä hyviä.
Jämähdin sitten katsomaan Happy Togetheria (Wong Kar-Wai), en kylläkään
kovin kauaa sillä nukahdin patjalle. Unenpöpperössä kuulin kun ovi
avautui ja mietin "kuka tulee mun huoneeseen?!" mutta sitten tajusin,
että olen Viherin olkkarissa ja Elina vain tuli omasta huoneestaan.
Heh. Sitten se heitteli sipsin murusia mun suuhun. Kyllä, me ollaan jo
kohta 18 ja 16. Itse asiassa, kuukausi niin olen 18! Let's get the
party started!
Sitten jaksoin lähteä jopa salille.
Maanantaina olin myös salilla, ja samalla hain pyöräni Viheristä ja
reippailin kotiin. Onneksi äiti meni töihin ja otti mun laukun, ettei
tarvinnut raahata sitä kapistusta koko matkaa. Myös tänään pyöräilin
salille ja takaisin. Siinä on kaksi hyvää puolta:
1. ei tarvitse maksaa
2. alkulämmittely already done.
Tiistaina PITI siivota. Enpä kuitenkaan dataillut koko päivää, hahaa!
Vaan soittelin kitaraa, Behind Blue Eyes. Menee jo aika hyvin, nyt voi
Ale olla ylpeä! On aika hassua huomata, että kun harjoittelee, niin se
voi onnistua. Ehkä joku päivä mustakin tulee ihan OK kitaristi.
Tänään Mika (tottelee myös nimeä "Sara") tuli äymään sillä ei päässyt
tupareihin. Tehtiin risottoa ja lettuja. Hyvää oli, niin kuin aina!
Risottoa jäi yli jotta voin huomenna kätysti lämmittää, sillä aikataulu
saattaa olla tiukka, en tiedä. Meidän luokka, a-luokka ja jotain
kakkosiakin lähtee huomenna PALAUTEKYSELIJÖIKSI. Ihanaa... Olli sanoi
rehellisesti, että ollaan pohjasakkaa. No mutta, kaippa siitä selviää.
En vain ole niin sosiaalinen ihminen, että kyselisin tuntemattomilta,
että HALUATTEKO OSALLISTUA TÄHÄN KYSELYYN ja hymyillä vielä typerästi.
Huoh.
Niin ja sitten 18.30 pitää olla Tapiolan Kulttuurikeskuksessa
noutamassa hopeamitali, jihuu! Hui, vähän jo jänskättää. Samalla annan
itselleni luvan olla oikeasti ylpeä. Alemmuuskompleksi on jo pitkään
vaivannut, enkä koskaan halua myöntää olevani hyvä oikeastaan yhtään
missään.
Siinäpä oikeastaan se.
icanhascheezburger.com
keskiviikko, 16. huhtikuu 2008
Kommentit