Viime keskiviikkona tein mielestäni todella fiksun vedon. Päätin lähteä suoraan koulusta kauppaan, vaikkei ollut kassia mukana. Mutta jos olisin käynyt kotona, olisin varmasti jämähtänyt sinne! Ja tarviihan muovikassia sitten roskapussiksi myöhemmin.

(Apua en muista oliko tää ke vai to) Keitin ensimmäistä kertaa perunoita, mitä nyt ehkä köksän tunnilla biljoona vuotta sitten. Oli kyllä aikamoinen kokemus. Onneksi Eve tuli meseen juuri sopivasti ja neuvoi, ettei tarvinnut äitille soittaa. Ja kone oli tietty keittiön pöydällä.
Perunoiden seuraksi tein jauhelihakastiketta, mikä oli vähän blöö mutta lisäsin oreganoa niin NAM. Oli hyvää. Voisin oikeasti syödä paistettua jauhelihaa tai sitten kastiketta pelkästään.

Ajattelin lähteä lauantaina Viheriin syömään, koska en jaksanut laittaa mitään ruokaa. Tosin äiti oli ollut kipeänä joten ruokavarastot vähissä ja tiedossa jotain ei-niin-mielekästä, en muista enää mitä. No, käväisin sitten Alepassa hakemassa tarvittavat ainekset pinaattilettuhin. Jotka jouduin itse loppujen lopuksi tekemään. Mutta mamma betalar! Unohdin tosin ostaa puolukkahilloa...
Onneks oli sellainen pannu missä on neljä pientä sellasta osiota, miksi niitä ikinä kutsutaankaan. Oli paljon helpompi tehdä sellaisella kuin isolla pannulla, koska isolla kaikki menee ihan plörinäksi. Yritin passittaa Emppua kauppaan ostamaan puolukka hilloa, mutta mokoma pikkusisko väitti, ettei tarvitse puolukkahilloa, joten jouduin itse lähtemään vielä kauppaan. No, kuinka ollakaan, lettujen ollessa valmiista, sain kommenttia: "Tää ei maistu miltään. Otan sittenkin hilloa". Aha kiva kiitti! Oli ne kyllä hyviä.

Jämähdin sitten katsomaan Happy Togetheria (Wong Kar-Wai), en kylläkään kovin kauaa sillä nukahdin patjalle. Unenpöpperössä kuulin kun ovi avautui ja mietin "kuka tulee mun huoneeseen?!" mutta sitten tajusin, että olen Viherin olkkarissa ja Elina vain tuli omasta huoneestaan. Heh. Sitten se heitteli sipsin murusia mun suuhun. Kyllä, me ollaan jo kohta 18 ja 16. Itse asiassa, kuukausi niin olen 18! Let's get the party started!
Sitten jaksoin lähteä jopa salille.

Maanantaina olin myös salilla, ja samalla hain pyöräni Viheristä ja reippailin kotiin. Onneksi äiti meni töihin ja otti mun laukun, ettei tarvinnut raahata sitä kapistusta koko matkaa. Myös tänään pyöräilin salille ja takaisin. Siinä on kaksi hyvää puolta:
1. ei tarvitse maksaa
2. alkulämmittely already done.

Tiistaina PITI siivota. Enpä kuitenkaan dataillut koko päivää, hahaa! Vaan soittelin kitaraa, Behind Blue Eyes. Menee jo aika hyvin, nyt voi Ale olla ylpeä! On aika hassua huomata, että kun harjoittelee, niin se voi onnistua. Ehkä joku päivä mustakin tulee ihan OK kitaristi.

Tänään Mika (tottelee myös nimeä "Sara") tuli äymään sillä ei päässyt tupareihin. Tehtiin risottoa ja lettuja. Hyvää oli, niin kuin aina! Risottoa jäi yli jotta voin huomenna kätysti lämmittää, sillä aikataulu saattaa olla tiukka, en tiedä. Meidän luokka, a-luokka ja jotain kakkosiakin lähtee huomenna PALAUTEKYSELIJÖIKSI. Ihanaa... Olli sanoi rehellisesti, että ollaan pohjasakkaa. No mutta, kaippa siitä selviää. En vain ole niin sosiaalinen ihminen, että kyselisin tuntemattomilta, että HALUATTEKO OSALLISTUA TÄHÄN KYSELYYN ja hymyillä vielä typerästi. Huoh.

Niin ja sitten 18.30 pitää olla Tapiolan Kulttuurikeskuksessa noutamassa hopeamitali, jihuu! Hui, vähän jo jänskättää. Samalla annan itselleni luvan olla oikeasti ylpeä. Alemmuuskompleksi on jo pitkään vaivannut, enkä koskaan halua myöntää olevani hyvä oikeastaan yhtään missään.


Siinäpä oikeastaan se.
icanhascheezburger.com