Jos jotain olen oppinut ja ymmärtänyt, niin sen, että ensi kesänä en tee näin paljon työtä. Pakko kai se on myöntää, että olen aika väsynyt. Henkiset voimavarat ovat vähän huvenneet, ja tänään jopa itkin. En vain jaksanut.

Leivoin pullia huomiseksi töihin, vika päivä luojan kiitos! Mutta niistä tuli aika hirveitä. Ja jauhoisia. Hyi. Nyt on sitten kauheat paineet minkälaista kuittia niistä kuulen. Tosin, aion sanoa että en ole koskaan tehnyt yksin pullia ja olin todella väsynyt, joten jos ei kelpaa niin nyrkkiä on myös tarjolla. Pitää kuitenkin muistaa, että leivoin ne ihan vain heitä varten. Ajatus tärkein, vai miten se meni.

Onneksi soitin kuitenkin Evelle ja piristyin hieman. En oikeastaan muista koska viimeksi olisin soittanut kaverille sillä lailla ilman mitään varsinaista asiaa, vaan ihan vain kertoakseni millaiset fiilikset mulla on. Tuntui hyvältä kertoa mikä mieltä painaa, silloin asiat keventyvät hieman.

Keittiö on aika kamalassa siivossa, onneksi sentään olen nyt yksin täällä. Mutta huomennapa Mika (alias Sara) tulee tänne yöksi, ja omakin huone ihan kauheassa kunnossa! Mutta, luulisin että huomenna saan raivattua tilaa. Ehkä siksikin, kun on ystävä lähellä ja tietää, ettei joudu taas olemaan yksin omassa väsymyksessä. Silloin saa sitä ihmeellistä voimaa jaksaa paremmin.

Toivotaan, että huominen menee edes jotenkin hyvin. Ehkä ajatus siitä, että sitä ei tarvitse kestää enää päiväkään helpottaa asiaa. Että nyt se on loppu ja asiat palaa taas normaaliin päiväjärjestykseen. Ei tarvitse herätä ennen 6:30 ja kotona on huomattavasti aikaisemmin kuin vasta viideltä. Siinä on todella suuri ero.

Mutta nyt on varmaan ihan hyvä mennä nukkumaan.