Jos jotain olen oppinut ja ymmärtänyt, niin sen, että ensi kesänä en
tee näin paljon työtä. Pakko kai se on myöntää, että olen aika väsynyt.
Henkiset voimavarat ovat vähän huvenneet, ja tänään jopa itkin. En vain jaksanut.
Leivoin pullia huomiseksi töihin, vika päivä luojan kiitos! Mutta niistä tuli aika hirveitä. Ja jauhoisia. Hyi.
Nyt on sitten kauheat paineet minkälaista kuittia niistä kuulen. Tosin,
aion sanoa että en ole koskaan tehnyt yksin pullia ja olin todella
väsynyt, joten jos ei kelpaa niin nyrkkiä on myös tarjolla. Pitää
kuitenkin muistaa, että leivoin ne ihan vain heitä varten. Ajatus
tärkein, vai miten se meni.
Onneksi soitin kuitenkin Evelle ja piristyin hieman. En oikeastaan
muista koska viimeksi olisin soittanut kaverille sillä lailla ilman
mitään varsinaista asiaa, vaan ihan vain kertoakseni millaiset
fiilikset mulla on. Tuntui hyvältä kertoa mikä mieltä painaa, silloin
asiat keventyvät hieman.
Keittiö on aika kamalassa siivossa, onneksi sentään olen nyt yksin
täällä. Mutta huomennapa Mika (alias Sara) tulee tänne yöksi, ja omakin
huone ihan kauheassa kunnossa! Mutta, luulisin että huomenna saan
raivattua tilaa. Ehkä siksikin, kun on ystävä lähellä ja tietää, ettei
joudu taas olemaan yksin omassa väsymyksessä. Silloin saa sitä
ihmeellistä voimaa jaksaa paremmin.
Toivotaan, että huominen menee edes jotenkin hyvin. Ehkä ajatus siitä, että sitä ei tarvitse kestää enää päiväkään
helpottaa asiaa. Että nyt se on loppu ja asiat palaa taas normaaliin
päiväjärjestykseen. Ei tarvitse herätä ennen 6:30 ja kotona on huomattavasti aikaisemmin kuin vasta viideltä. Siinä on todella suuri ero.
Mutta nyt on varmaan ihan hyvä mennä nukkumaan.
torstai, 7. elokuu 2008
Kommentit