Se soi mun päässä, jotenkin hassusti. Blues, Blues, Espoon Blues.

Blues
Blues
Espoon Blues

En mä koskaan oo ollu mikään lätkäfani, tai muutenkaan seurannut mitään urheilulajia intohimoisesti. Paitsi no ehkä vähän snookeria keväällä 2007, se oli kivaa.
Mutta ai pirhana kun nyt tuntuu hyvältä!
Mahtavalta!

Upeaa!

Harmi vain, ettei ole fiilistä tehdä mitään koulujuttuja, vaikka aamulla pitäisi olla kasassa jonkinlainen analyysi Viivi & Wagner -sarjakuvasta.
Tekee mieli vain.. tanssia! Fiilistellä ihan älyttömästi ja heittää paperisilppua ilmaan. Sinikeltaistapaperisilppuataivaalla. Se olisi aika hauskaa, hulvattoman hauskaa. Sitten vielä nauraisi siinä samalla ja unohtaisi huolet kaikesta.

Niin, se analyysi... kyllä mä sen ihan just pian kohta kirjotan, jotenkin. Kuitenkin sen verran hyvin Viivit ja Wagnerit alitajunnassa. Koulu on tärkeää.

Mutta niin on myös hyvä olo. Ja nyt mulla on sellanen, iloinen ja veikeä. Älkää viekö sitä pois!