Piti joskus kirjoittaa otsikolla SS joka tarkoitti suursiivousta. Tuo kirjainkaksikko oli käytössäni myös TIKEllä, kesätöissä. S:llä alkaa myös sairasloma, syöminen, solu-asuminen, selkäsärky ja SAKUstars. Eiköhän siinä ole sopivasti aineksia tähän päivään.


Minä tosiaankin meinasin siivota ihan kunnolla. Olen säätämässä valokuvausprojektia, ja tarvitsen sitä varten studion - eli vanhoja lakanoita roikkumassa jesarin varassa seinälläni. Piti siirtää levyhylly ja imuroida, mutta kaikki on jäänyt hieman kesken... ehkä mä sitten taas kun tulee sitä inspistä. Aina sitä tulee sanottua, että nyt, nytmä pidän tän huoneen siistinä ja laitan kaikki paikoilleen, mutta... tässä se taas nähdään, että kaikki ei aina ihan toimi.

Vaurauteni on vaakalaudalla. Miksi? Koska jotkut pässinpäät uskovat enteisiin, että lama on tulossa, tai että se on jo täällä. Urpot. Näin siis minä jään vaille varmaa kesätyöpaikkaa, ja jouduin etsimään uutta. Olin aika hidas, sillä melkein kaikki hakuajat päättyivät jo 28.2, ja aloitin vasta tässä kuussa... no, muutamaan paikkaan olen jo lähettänyt hakemuksia. Niissä vaan on se niljakas puoli, että haut päättyvät joskus huhti-toukokuussa. Erittäin piinaavaa odottelua siis tiedossa.

Espoon kaupungilta sain jo vastauksen, etten päässyt. En muista enää mitä töitä siinä joutui tekemäänkään... Mutta oishan toi vuokra kiva saada maksettua sit kesällä.

Viikolla 11 vietin sairaslomaa. Jo sitä edellisenä perjantaina kävin terveyskeskuksessa varaamassa ajan lääkärille, ja maanantaina oli mustaa valkoisella jonka vein kouluun ja lähdin sitten kotiin.
Miksi? Koska olin niin järjettömän uupunut. Tuntui siltä kuin kaikki asiat vyöryisivät ylitseni ja lististäisivät minut pieneksi lätyksi, josta ei ihmistä enää saa. Päätin, että oli aika päästä pois siitä tunteesta. Pelotti, että poltan itseni tuhkaksi, joka lentää kaus taivaalle. Että en valmistu koskaan, sillä voimia ei ole.
Mutta onneksi tuon viikon aikana sain itseni rentoutumaan. Tein asioita, joista pidän ja joita haluan tehdä, asioita joissa ei ole rajoja.

Koska minulla oli aikaa, söin sillä viikolla aika hyvin. En enää muista mitä, muuta kuin että torstaina päräytin herenkeittoa. Muutenkin viime aikoina olen panostanut vähän enemmän syömiseen, ja nyt vielä enemmän perunaan. Koska se on ihan sikahalpaa! Tänään ostin vähän päälle kilon, ja mitä se maksoi? 70 senttiä? Naurettavaa! Mutta hyvää.
Erityisesti lohkoperunat ovat mieleeni. Se on niiiiin tajuttoman helppoa, että pää melkein suistuu kaulalta! En tiedä oliko tuossa vertauksessa mitään järkeä, mutta toivottavasti jokainen ymmärsi mitä tarkoitin. Jos ei, niin ei se mitään, en minäkään. Ehkä. Voi ei, alan taas kirjoittamaan mitä sattuu, mutta en voi sille mitään! Se vaan on joku... vika. Kohta kuulette siitä lisää...

No siis, solu. En tämän asunnon jälkeen enää ikinä aio asua solussa. Paitsi jos muut asukit olisivat jonkinlaisia kavereita ja
a) osaisivat kierrättää
b) eivät valittaisi tiskeistä
voisin harkita solu-asumista. Ja se joka inisee, että solu-asumisessa ei ole väliviivaa, ei ainakaan pääse kanssani asumaan! Väliviiva on niin selkeä. Se on selkeämpi kuin tämä hemmetin huusholli, jossa tiskit täytyy tiskata heti kun niitä tulee, ja jäkäjäkäjäkä. Onneks ei sentään oo niitä älämölö-ystäviä näkyny vähään aikaan, onneks! Ne on ehkä suurin vuodatuksen aihe, mitä kämppiksiin ja tähän kämppään tulee. Pitäisköhän joskus tehä oikeen sellanen solu-special päivitys? Mulla on ollu vähän tapana kirjottaa sadasta eri asiasta samaan päivitykseen, jolloin kaikki meni sekaisin kuin... kuin... köyhä opiskelija ilmaisesta ruoka-ateriasta? Ei, se ei ole ehkä oikea vertaus. No joka tapauksessa. Ilmaiseksi on kiva syödä.

Ja taas... eksyn aiheesta. Sitä tapahtuu silloin, kun on hyvä flow.
Selkää särkee vähän, pitäisi tehdä ergonomialle jotain. Voin joskus virittää jalustan ja ottaa muutaman kuvan kahdesta normaalista datausasennostani. Erityisesti se, missä makaan vatsalteni lattialla, on erittäin epäergonominen.

Flow. Tänä vuonna mulla ei ollut yhtä hyvä flow, kuin viime vuonna. Tai en tiedä, oliko silloinkaan. Ehkä mulla oli vaan hyvin mietittynä aihe ja semmoset. Olin suunnitellu. Eli ehkä mulla oli sittenkin parempi flow tänä vuonna, koska aloitin tyhjästä.
Tyhjä valkoinen paperi.
Se oli yksi otsikkovaihoehto SAKUstarsin kirjoituskilpailuun. (Sarja oli siis kirjoitelmat alle 20v tms.) Mulla ei ollut yhtään niin selvää visiota, kuin viime vuonna. Joten lähdin vain kirjoittamaan... jotain.

Katson harmaata katukuvaa, kun tuuli takertuu hiuksiini.

Ensimmäinen lause, siitä se lähti. Tarina, joka keräsi kunniaa. Ei kultaa, ei hopeaa, ei pronssia. Ihan vain kunniaa.
Ihmettelen sitä, sillä en ollut lähes ollenkaan tyytyväinen tuotokseeni. Tajusin itsekin, miten imperfekti ja preesens riitelivät keskenään. Sitten en vain jaksanut, antaa olla. Jos ei kelpaa, niin yhyy nyyh viil angst. Ei voi mitään.

Sitä en tiedä, en ehkä koskaan. Mutta se on varmaa, että täytän elämäni paperin väreillä ja itsevarmuudella, ilolla ja hymyllä.

Näihin sanoihin se kaikki päättyi.
Valehtelisin, jos sanoisin, etten osaa sanoin kuvailla tätä. Meinasin ensin kirjoittaa niin, mutta siihen syssyyn sanoja toistensa perään, kertoen miten häkellyttävää, upeaa, mielekästä, iloista, kiehtovaa ja kaunista on saada tämä kunniamaininta.
Sain siis kunniamaininnan.

Hauskin tarina tulee tässä:
Perjantaiyönä (20.3.) irkkasin Heidin kanssa joka kertoi googlettavansa omalla nimellään, ja sitten minäkin halusin kokeilla. Löysin Omnian sivuit joissa ilmoitettuun SAKUjen tuloksista, ne olivat julkistettu 13.3, eli viikko sitten. Siellä näin nimeni, ei voi olla totta!
Miksei kukaan minulle kertonut?

Flow on hauska asia. Valitettavasti NYT on aika mennä nukkumaan.
Onneksi vasta yhdeksältä herätys. Mutta silti.