Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt päättää kirjoittaa tänne? Ainakin neljätuhattakolmekymmentäyhdeksän.
Tykkään kirjoittaa teemoittain, siksi tähän ei mahdu aivan kaikki mitä
haluan sanoa. Tulisi vain aivan liikaa sotkua ja asioista toiseen
hyppimistä, niin kuin viisitoista ala-astelaista samaan aikaan
hyppynarulla.
Katsoin tänään Kid Nationin.
Sinänsä ihan mielenkiintoinen, sillä siinä heräävät omat ajatukset ja
suhtautuminen asioihin, joita he käsittelevät. Tänään pöydällä oli
uskonto.
Town Council yritti ehdottaa, että pidettäisiin yhdessä
Jumalanpalvelus, jossa jokainen saisi esitellä uskontoaan.
(Kristittyjen lisäksi oli ainakin juutalaisia ja hindu.) Muut
protestoivat "en halua että mua käännytetään", "ei mua kiinnosta", ja
niin edelleen. Musta se oli hieno idea. Vaikka itsellään olisikin vahva
käsitys siitä mihin uskoo, niin onhan se mielenkiintoista kuulla muiden
tarinoita.
Jos osaisimme olla vähän avarakatseisempia,
voisimme elää paremmin sovussa. Yksikään uskonto ei absoluuttinen
totuus, mikään ei ole toista suurempaa. Meillä kaikilla on oikeus uskoa
siihen, mihin haluamme, saamme olla erilaisia kukin tavallamme.
Maailmasta loppuu pian kunnioitus.
Viimeiset pari-kolme vuotta olen harhaillut siellä ja täällä, miettien
mitä ajatella uskonnosta. Joskus piti mennä kirjastoon etsiä
tietokirjallisuutta Buddhalaisuudesta ja Shintolaisuudesta. Nyt katsoin
sitten HelMet.fi:stä sopivaa materiaalia, ja kun käyn Tapiolassa
Eurokankaassa, käyn samalla kirjastossa.
Pitkään kuvailin itseäni ateistina, sillä en vain osannut (enkä osaa
vieläkään) omaksua Kristinuskoa. Mutta tämä realityn jälkeen havahduin
ajattelemaan. Tässä muutamia otteita Wikipediasta, miksi shintolaisuus:
"Vaikka šintolaisuudella ei ole pyhiä kirjoituksia, niin vanhoja tarinoita, kertomuksia, aikakirjoja ja myyttejä pidetään suuressa arvossa."
"Šintolaisuus pohjautuu varhaisiin
japanilaisiin kansanuskomuksiin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia oli
lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä,
joissa ja vuorissa."
Aion hakea kyseisestä uskonnosta kaiken tiedon minkä pystyn,
tunnustelen ja kuuntelen. Japanissa aion käydä aivan varmasti jollain
temppelillä, todennäköisesti Kyotossa.
Haluaisin kerrankin omaksua jotain itselleni ja kehittää omaa identiteettiäni.
Ei kai tässä muuta. Muista jutuista lisää joskus myöhemmin taas kun
kykenen. Välillä katoaa kaikki sanat. En tiedä oliko tässä juurikaan
mitään ideaa tai yhteyttä mihinkään olennaiseen. Olkoot.
perjantai, 18. heinäkuu 2008
Kommentit