Joka vuosi hiihtolomalla tulee se väistämätön piirre, että sairastun. Pienenä se oli usein mahatauti, nyt on vain flunssaa. Se on ehkä hieman parantunut, mutta yskä vaivaa vieläkin. Siihen on eräs vaivainen vanhus herännyt keskellä yötä.

Osakassa sairastin jonkinlaista flunssaa aika pahasti marraskuun lopulla. Olin ke-pe pois töistä, lepäilin viikonlopun. Tulin maanantaina töihin maski naamassa, julmetusti yskien. Lähdin lounaan jälkeen kotiin. En siksi, että olisin sitä itse vaatinut, vaan siksi, että muut vaativat. Puoliksi tämä oli sitä, että eihän toista nyt voi sairaana töissä pitää. Puoliksi varmaan sitä, että ei halua tartuntaa (vaikka maski olikin) eikä tuskin kukaan jaksanut sitä yskimistä.

Nyt, Suomessa, olen varmaan vain "kipeä". Eihän tässä mikään vaivaa, heti kouluun nyt. Hopihopi. Ihan sama vaikka saat 10 minuutin yskäkohtauksia tämän tästä, ei se ole paha. Ei oikeasti.

Joo, joo, niin varmaan, missä kaikkien järki on?

Ja missä oma motiivini on. En vaan jaksa jaksaa. Kaipuu kotiin, Osakaan, kasvaa vain suuremmaksi päivä päivältä. Ahdistus siitä, ettei sinne pääse pitkään aikaan vaan voimistuu. Kuka voisi pelastaa?