Niin just. Kevät. Missä se muka on?
Helsingissä olen nähnyt, mutta Espoo ammottaa valkoisuuttaan. Tai no, onhan se lumi taas sulanut inhottavaksi loskaksi, mutta ei sitä oikeasti tiedä milloin sitä valkoista höttöä alkaa taas satamaan. Damn.

Lähetin sähköpostia tästä eräälle japanilaiselle kaverilleni, ja kyselin että eikös siellä Osakassa pian kirsikankukat kuki. Se oli viime viikolla, kun hän sanoi että pian joo, eli luulisin, että nyt siellä juhlitaan kaunista, vaaleanpunaista höttöä. OON KADE.

Lauantaina hän kertoi blogissaan (no ok, sen liikkeen jota pitää pystyssä), että päivä on erittäin lämmin, menkää ihmeessä ulos. Oli pakko kommentoida, että niin - oon kade, täällä sataa lunta. Takaisin sain kommenttia säästä, mutta myös kehotusta tulemaan takaisin. Voi, mielelläni tulisinkin. En tiedä vielä koska, mutta sanoin, että tsemppaan sen vuoksi.

Olen ollut jo vähän niissä fiiliksissä, että olis mukava lähteä vaikka heti! Katselin Hulluilta päiviltäkin lentoja - Osakaan ja Nagoyaan 599€, perjantaina myyntiin. Matkustusaika on 6.4.-30.9., eli ihan työssäoppimiseen ei riittäisi. Ei siinä, en mä sitä paikkaa ole vieläkään onnistunut metsästämään. Miksi olen niin saamaton? Missä on se palavan kiihkeä motivaatio, missä?
Haluisin kesäkuussa, vaikka silloin on sadekausi (梅雨 eli tsuyu). Jos nyt onni minua kauniisti suosii (voi olla ettei taidot enää riitä heh) oisin menossa Japaniin elokuun puolivälissä ja siellä koko loppuvuoden, joten siinä ois sellanen "kiva tauko", tai jotain.. hmm..

Mutta on ongelmia, paljon ongelmia, yksi niistä on raha, jota taas on vähän. En vaan oo pystyny ettii töitä koulun ohelle, ja ehkä se on niin hyvä, ilman töitäki olin saikulla niin entä sitten töiden kanssa? Voi kauhistus...
Vuokra on kuitenkin maksettava, ja kesällähän ei saa tukea - joten on tehtävä kesätöitä - joten ei voi lähteä reissuun. Sanoisinko, että aika julmetun tyhmää tämä elämä toisinaan.

Enkä mä vaan kehtaa taas lähteä koulujen aikaan, koska se loppuu kohta. Eikä olis kauheen kivaa, että en ehtis suorittaa niitä ennen kesälomaa, koska sitten ne jää ensi kevääseen, jolloin on varmasti stressiä valmistumisesta. Ja minähän aion silloin valmistua, en mene neljäntenä vuonna sinne en enää!!


Pidän tämän blogin ja LJ-päiväkirjani täysin erillään. LJ:ssä on kaikki syvemmät tunteen purkaukset ja sentimentaaliset tarinat, jonne tämä ehkä kuuluisi, mutta on se täälläkin hyvä. Tässä puhutaan koulusta, arjesta (lähinnä siitä pakenemisesta), ja opiskelijaelämästä - nimenomaan köyhästä sellaisesta.

Tämä on ehtaa elämää. Valitettavasti aika surullista sellaista.
Pakko myöntää, että melkein tekisi mieli itkeä. Niin paha ikävä mulla on.


Myöhemmin joskus ehkä tällä viikolla paneudun erääseen hyvin terapeuttiseen asiaan - siitä sitten silloin joskus!