Hei.

En ole päivittänyt kovinkaan ahkeraan. Siihen on tietysti vaikuttanut asumiseni Osakassa, mutta myös täydellisen itsenäisyyden ja voiman puute. Oli vaikea löytää omaa asuntoa, joten oleilin isäni nurkissa. Sen jälkeen olin n. kaksi viikkoa VVA, kunnes vihdoin löysin mukavan 27:n neliön yksiön, jossa pystyn vihdoin elämään niin kuin minä.

Se tuntuu hyvältä.

Kaiken lisäksi asun viimein ihan yksin. En ole erakko, mutta mitä asumiseen tulee, teen sen mieluiten yksin. Pystyn olemaan hyvinkin itsepäinen, varsinainen jäärä, joten toisen kanssa asuminen voisi olla vielä hankalaa. Sitä varten pitäisi löytää joku ihanne sielunystävä joka on kuin minä - mutta eihän sellaista ole.

Minusta on ihanaa, kun keittiön kaapit ovat vain minun astioitani ja ruokia varten. Koko jääkappikin on minun. On helpottavaa, ettei kukaan muu ole tiskiensä kanssa häätämässä omiani pois ainoasta altaasta. Ei tarvitse kiirehtiä, sillä kukaan muu ei ole änkeämässä kylpyhuoneeseen. Kukaan ei ole estämässä mitään. Kukaan ei sotke systeemejäni.

Eikä minua haittaa, ettei täällä ole ketään muuta "jakamassa vastuuta". Minä tosiaan pärjään yksin, ja vieläpä mainiosti. Tämä on yksi niistä harvoista hyvistä asioista, joita minulle on Suomessa tapahtunut.

Pian joudun myös muuttamaan blogin kuvausta. Ensinnäkin, minusta tulee parikymppinen. Toiseksi, muutaman viikon päästä en ole opiskelija, edes kesälomalla oleva sellainen. Minusta tulee työtön. Sellainen elämä on varmaan aika erilaista - mutta aion ottaa sen vastaan, vaikka sitten paskat housussa.

Että sellaista. Pitää kirjoittaa ylös kaikkea mistä olen halunnut kirjoittaa. Parasta tässä muutossa on se, että pääni kuhisee kaikenlaista kirjoitettavaa.