Loppuvuosi oli aika hektistä. Tai no, miten sen nyt ottaa. Se oli yhtä juoksua ja rämeikössä kömpimistä lähinnä omassa päässäni. Kun pysähdyn pohtimaan asiaa, huomaan, ettei sitä oikeastaan tee juuri mitään.
Tai ehkä ne on ne ajatukset, jotka päätä rasittaa ja pistää kiireiseksi. Jää hetkeksi miettimään, havahtuu vasta tuntien päästä. "Oho, mihin se aika meni?"

Melkein joka päivä olen päättänyt siivota, ja olen saanut uusia motivaatioita. Silti minua inspiroi lähinnä loma ja tekemättömyys. Yhtenä päivänä tosin laitoin kolme paitaa kaappiin. Tänään laitoin yhden. Vähän hävettää, kun kämppis 2 piti kunnon suursivouksen... heh.

Motivaatioita... yksi on ollut se, että tänne voisi majoittaa yövieraita, jo muutaman kaverin kanssa ollaan puhuttu tästä.
Sitten eräänä päivänä leipää leikatessani, se yritti selvästi hyökätä kimppuuni, ja sohaisin itseäni veitsellä peukaloon. Etsin laastaripakkausta keittiön kaapeista, jonne luulin sen jättäneeni. Luulin. En sitten nähtävästi jättänytkään. Puristin peukalon tiukasti kämmeneeseeni (suomi on sitten mukava kieli) ja jatkoin etsintöjä. Tuloksetta. Sitten piti jo hakea paperia, koska kämmeneni olikin aivan punainen. Jes! (Onneksi tajusin viimein vessan peilikaapin, jonne entinen kämppis oli jättänyt laastarin!!)
Aaton aattona tarkoitus oli lähteä vielä ruokaostoksille ja sitten Helsinkiin katsomaan leffaa. Missä lompakko? Ei aavistustakaan. Tuli pieni paniikki. Oli mulla sinänsä jo ihan tarpeeksi ruokaa jne, mutta kuitenkin. Ja leffankin olisi voinut nähdä myöhemmin, ehkä. Onneksi havahduin katsomaan joulukorttien alta, jotka olin saanut hiljattain - siellähän se oli! Helpotus.

Näin yhden maailman kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Once.
En kerro siitä sen enempää. Menkää itse katsomaan! Tai ostakaa DVD (minulle, kiitos).


Yksi hyvä motivaatio on myös se, ettei tarvitsisi aina puikkelehtia huoneeseen ja huoneestä ulos. Hävettää pitää vähänkään ovea auki, kun sen takaa paljastuu sen sortin kaaos, että oksat pois. Mutta, minkäs teet. ENSI VUONNA SITTEN...



Minua on "lievästi" hermostuttanu se fakta, että kämppis 2:lla on ollut miltei joka päivä vieraita. Tänään ei onneksi ole ketään.
Kyllä tänne saa kavereita tuoda, mutta joka hemmetin päivä? Okei loma jee jee mutta minä asun täällä myös! Enkä pidä erityisemmin siitä, että täällä on minulle vieraita ihmisiä. Varsinkin äänekkäitä sellaisia.
En ole erityisen sosiaalinen. Välttelen muita. Joten päivät ovat kuluneet lähinnä täällä omassa huoneessa. Ruuanlaitto on ollut miltein mahdotonta. Ehkä sen myötä koko innostus ruokaan on laantunut, enkä oikein ole vain... viitsinyt syödä. Hyvä vai paha asia, en ole asiasta varma. Katsotaan myöhemmin.