VOI SAAMARI TÄTÄ ******** TULIKETTUA! Siis kun Safarillahan tän blogin kirjottaminen on TOTAALISEN arsesta. Ni pitää sitte tällä ja ku vahingossa huitasen ni katoppas, menee sivun taakkepäin ja koko, sanonko minkä, teksti on kadonnut! AIVAN ***** KIVA JOOOOOOO. Olen joskus tehnyt niin, että olen kirjottanu eka Texturilla, sitte copypastennu tänne, ois pitäny tehä niin äskenki. Kerpele. Hemmetti, kirjotetaa sit taas!

Elikkä, viime viikolla ostin kasan nuudeleita, sillä mieli ei tehnyt kokata, ja sitäkin varten ku lähetään Saksaan, eikä nyt viiti hirveesti mitään osteskella. Siltikin on hämmästyttävää mitä saa aikaan, jos vain riittää mielikuvitusta ja harkintakykyä.
- Maanantaina lämmitin sunnuntailta jäänyttä hernekeittoa
- Tiistaina keitin riisiä jonka seuraksi paistoin jauhelihaa (jäi myös yli sunnuntailta), ja piristykseksi muistin pakkasessa olevat maissit.
- Keskiviikkona ajattelin paistaa jäljellä olevan, yksinäisen kananmunan. Mietin pitkään, mitä sen kanssa. Avasin taas pakastimen oven, ja otin ranskiksia.

Tänään tosin söin nuudeleita, ruokiksella. Olin saanut kaikki tehtävät tehtyä, ja ruokana olisi ollut pinaattikeittoa, kaiken lisäksi meidän tuli ruokailla Lehtimäessä, joten blaah, miksi vaivautua? Pyöräilin sitten kotiin syömään, jossa hyvästelin kotkalaisen kämppiksen.
Menin kuitenkin vielä koululle, sillä sain ajatuksen "kortista" opettajille. Piirsin illulla ja sitten tulostin ja annoin jo nyt, ettei huomenna unohdu.

Animaatio 1, käytännön koe
Edistyneet ilmaisutekniikat -kurssin päättötyö
Ja animaation teoriakokeesta tuli muuten 15/18 pistettä!


On se kyllä hassua tämä media-alan opiskelu. Mutta joka päivä se tuntuu yhä siltä ainoalta ja oikealta vaihtoehdolta. Nyt kun ajattelen, en IKINÄ olisi tullut pärjäämään paka-puolella. Ei ehkä siksi, ettenkö ikinä oppisi, vaan siksi, koska mun sydän ei pala sille. Mä näen niin paljon mieluummin oman kädenjäljen julisteessa, nettisivulla, videolla tai animaatiossa.
Kavereiden hiuksia on kyllä ihan kiva leikellä (tai no oikeastaan leikkaan vaan yhden hiuksia mut mitäpä tuosta), mutta että siitä tulisi ammatti? Ei, en mä usko. Ihan hyvä, että mulla meni kymmenes vuosi peruskoulussa, muuten oisin mennyt väärälle alalle.

Mua vähän surettaa ne nuoret, jotka elää paineen alla, että ovatko vanhemmat varmasti ylpeitä. Ja ne, joiden vanhemmat suurinpiirtein määrävät minne pitää mennä. Se on ihan kamalaa. Onneksi mä sain hakee just sinne minne ite halusin. Ja vaikka olisin paka-linjalle päässy ja äiti oli ihan hädissään ja pappakin puhui että kyl hän ostaisi sakset yms yms. Mutta ei, minä sanoin ei. En ole menossa sinne koska en halua, end of the story.

Omnian AV-linjasta tuli pakkomielle, vaikka aluksi mulla oli vain pieni aavistus siitä, mitä ne vuodet pitää sisällään. Nyt kun tiedän, en voisi kuvitella parempaa paikkaa. Pitää olla siellä, missä itse haluaa, eikä siellä, missä muut haluaa. Jos ei seuraa sydäntä, niin sen kadottaa ja kaikesta tulee kivistä ja kylmää.
Tulevaisuus on myös suuniteltu. Amiksen jälkeen ehdottomasti sinne Taikkiin! Pyrin tasan niin kauan kunnes sinne pääsen. Oon tajunnu miten paljon pidän valokuvaamisesta ja kuinka paljon se harrastus antaa mulle. Siitä mä haluan ammatin, sitä mä haluan tehdä vielä toinen jalka haudassakin. Koska mun sydän palaa sille punaisena ja tulikuumana. Se antaa elämälle aivan uuden ulottuvuuden.


Ja kaikki on lähtenyt pienestä suuresta asiasta. Ilman sitä mä en olisi ehkä koskaan ymmärtänyt, että valokuvilla on sielu. Ja se sielu on kaikille avoin.

Joo, pitäisi varmaan mennä nukkuilemaan, kasilta herätys, ysiksi koululle.


ps. kun opiskelija on epätoivoinen, kaikki käy. Esim. vadelmahilloa voileipäkeksillä.