Onpas kaikkea tapahtunut taas niin paljon. Tai sitten fyysisesti mitään
ei ole tapahtunut, vaan mun päässä kulkee junia ristiin ja rastiin.
Ensinnäkin, torstaina oli lääkärin tapaaminen ja en tiedä ajatteliko
lääkäri, että sanoin vitsillä "ai täälläkö ei sitten ole päteviä
lääkäreitä?", mutta samapa tuo. Mainitsi siis, että aikuispolilla kun
on päteviä lääkäreitä. Enpä tiedä. Jostain syystä lääkäreitten kanssa
menee aina sukset ristiin. Kaikkien lääkäreitten pitäisi katsoa Patch Adams.
Puheeksi tuli myös se, että kun olen kahdeksantoista, eli täysi-ikäinen,
saan itse valita minne menen vai menenkö ollenkaan. Se mainittiin juuri
ja juuri. Ei mulla ole tarve paeta minnekään, mutta silti ärsytti kun
niinkin suurta seikkaa ei tehty heti alussa selväksi. Kyllä siinä heti
tuli taas sellainen pikkulapsi-fiilis.
Perjantaina yllätin itseni hyppäämällä junaan kohti Pasilaa, josta
vaihdoin bussiin 506 ja jäin Arabialla, ja kävelin osoitteeseen Hämeentie 135 C
- unelmaani. Kävin katsomassa Master Of Arts -näyttelyä, ja
katsellessani niitä hienoja töitä, lupasin itselleni, että amiksen
jälkeen haen ihan satavarmasti Taikkiin ykkösvaihtoehtona. Ja vaikken
pääsisi, haen sinne joka vuosi aina uudestaan ja uudestaan.
Valokuvauslinjalle siis. Lauantaina sain apua rakkaaseen harrastukseeni - jalustan.
Jalusta saikin käyttöä heti sunnuntaina, kun päätimme ottaa kämppisten
kanssa yhteiskuvia. Teimme kotkalaisen kämppiksen kanssa hernekeittoa
ja levoimme pullia - perinteistä suomalaista ruokaa. Kun taas
kenialainen kämppiksemme teki erittäin herkullista kalaa jossain
hienossa kastikkeessa. Se sai suomalaisen ruokakulttuurin näyttämään
aika köyhältä.
Olisin voinut kirjoittaa ehkä vielä enemmän, mutta aina ei mene nallekarkit tasan.
maanantai, 26. toukokuu 2008
Kommentit